Oli marraskuu vuonna 2012. Räntää vihmoi taivaalta. Laitoin navigaattoriini Naruportintien osoitteen. Olin menossa tutustumaan Hotelli Siikarantaan. Tehtäväni oli selvittää millä keinoilla tappiota tekevän yrityksen toiminta voitaisiin saada kannattavaksi.
Käännyin Siikajärven liittymästä viehättävälle pikkutielle, joka oli kuorrutettu parin sentin märällä rännällä. Ajoin hissukseen tätä mutkaista ja mäkistä tietä. Saavuin perille järviylängölle ja henkäisin innostuksesta, sillä harvoin näkee yhtä idyllistä maisemaa ja hotellia todella hienostuneessa ympäristössä.
Perillä tutustuin kohteeseen, kiersin ulkoalueet, näin tunnelmallisen rantasaunan ja vanhat hirsihuvilat. Pihapiiri on hieno. Olin mykistynyt. Paikka on kerrassaan kiehtova.
Vierailuni päätteeksi haastattelin hotellinjohtajaa ja kävimme läpi tiedot myyntiprosesseista, kohderyhmistä ja tavoitteista. Hotellin seuraava investointi olisi perinteisen ravintolan muuttaminen à la Carte-ravintolaksi miljoonalla eurolla… Ei kauaa kestä, kun olen täysin vakuuttunut siitä, että kansallispuiston läpi saapuvan vaeltajan tarve on jotain aivan muuta.
Tein tutustumisesta, tunnusluvuista ja havainnoista raportin, missä on 2 liiketoimintaa korjaavaa mahdollisuutta. Vaihtoehto A) Olemassa olevaa liiketoimintaa viedään määrätietoisesti eteenpäin ja vaihtoehto B) Tehdään toimialan muutos. Esittäessäni omistajalle havainnot mainitsen myös vaihtoehdon C) ...Tämä on niin hieno paikka, että minä voisin ostaa….
Puolitoista vuotta myöhemmin sain talouspäälliköltä puhelun:”Me tehdään edelleen tappiota, ei me osata tätä. Me halutaan myydä se sinulle.” Sekunnin tuhannesosassa kertasin mielessäni kaikki tunnusluvut, mahdollisuudet, uhat - kaikki mitä pitää tietää, kun tekee isoja liikkeitä. Sanoin lyhyesti: lähetä kaikki tiedot ja tunnusluvut 3-vuodelta. Sisäinen rohkelikko oli irti!
Talouspäällikön puhelinsoitosta oli kulunut 2 viikkoa. Olin paneutunut kaikkiin yksityiskohtiin todella intensiivisesti, kauppakirja oli valmis ja päivämäärä oli lokakuun puolessa välissä vuonna 2015. Sää oli kuin unelma.
Kävelin pankista autooni ja havahduin ajatuksistani. Okei, ostin siis hotellin ja maat sen ympäriltä, koska mielestäni tässä on paljon mahdollisuuksia. Havahduin toiseen ajatukseen, joka on osa perisyntiäni: Kun keskityn johonkin niin sulkeudun omiin ajatuksiini niin täydellisesti, että keskittyminen ja asian ympärillä ajattelu vie kaiken huomion. Soitin puhelun vaimolleni:
“Kulta, ostin hotellin...”
Suomen Kaartin ylilääkäri, valtioneuvos Carl Ferdinand von Wahlberg hankki vuonna 1890 omistukseensa Kirkkonummelta laajat maa-alueet kartanoineen ja yhdisti ne kiinteistöksi nimeltä Eriksgård poikansa Erikin mukaan. Erik von Wahlberg kuoli tapaturmaisesti ja C.F. von Wahlberg testamenttasi kiinteistön Kirkkonummen kunnalle.
Kun torpparilaki tuli voimaan, torpparit saivat oikeuden lunastaa torpat omakseen. Siikajärvi oli yksi kartanon torpista. Tiloja muodostui kaikkiaan 35 kappaletta. 1940-luvulla kartanon kireän talouden takia Siikajärven ja Pikkaraisjärven alueelta vuokrattiin 84 kesämökkitonttia 50 vuoden vuokrasopimuksilla.
Näihin aikoihin Kauppaneuvos Saura hankki alueen omistukseensa ja aloitti aikansa kiinteistökehittämisen. Henkilökunnan mielestä ehdoton bravuuri liittyi työmatkoihin: Aamuisin Kauppaneuvoksen Mercedes vietiin lautalla järven yli ja illalla se haettiin takaisin. Mustan Mersunhan piti olla näkyvillä omistajansa pihassa.
Suomen rakennustyöläisten liitto hankki Siikarannan omistukseensa vuonna 1963. Alue toimi ensin työntekijöiden virkistyspaikkana ja sitä alettiin hyvin nopeasti kehittää jatkuvan oppimisen keskukseksi. Yhteiskunnan kehittyessä, tarjonnan lisääntyessä ja aikataulujen tiivistyessä viikkojen oppimisjaksot jäivät historiaan. Tämä muutos tarkoitti muutosta myös alueen omistukseen.
Vuonna 2015 Juha Björnman osti alueet ja hotellin liiketoiminnan. Elinikäinen oppiminen jatkuu edelleen tällä idyllisellä alueella pidettävien konferenssien, kokousten ja tapaamisten muodossa. Kaikki toiminta tukee hyvinvointia maittavan ruoan varmistaessa asiakkaiden ainutlaatuisen kokemuksen.
Alueen historia, rakennusten ja pihojen arkkitehtuuri ja koko miljöö on kuin tehty paikaksi, missä on hyvä rauhoittua, nauttia luonnosta ja hämmästellä sen kauneutta.